| Eihän
tässä ole mitään järkeä. No eihän tietenkään.
Järkimiehethän lukevat lääketiedettä.
|
| Ei
minusta ole kauppiaaksi. Ääneni pettää, kun minun pitäisi
pettää asiakasta.
|
| Laiva
kallistui kallistumistaan. Lopulta se oli niin kallis, ettei
tilaaja voinut sitä ostaa.
|
| Pitelisitkö
tästä köydestä, ettei raketti pääse karkaamaan kuuhun.
|
| Tyttö
kosi karkauspäivänä vankia
|
| Nuorukainen
sammui nuoruutensa kynnykselle.
|
| Rikoin
kananmunan paistinpannuun. Munan valkuainen hyytyi kauhusta.
|
| Tehkää
minulle mitä vain. Olen etäinen suunnikas vailla halkaisijaa
|
| Sinä
olet sydämeni tahdistin
|
| Poimin
jalanjälkiä lumesta Heittelen niillä voileipiä veteen. On kuin
kulkisin vaikka en kulje.
|
| Luulin
sinua varjokseni mutta olitkin siinä itse
|
| Aurinko
katseli syrjäsilmällä kun tuikkasin sen polttolasilla tuleen
|
| Maljakollisessa
vettä uivat pitkäsiipisten perhosten muistot Miksi eivät uisi;
yö on pitkä.
|
| Lähdin
marjaan Unohdin kiväärini kotiin
|
| Heinätön
niitty on seinätön lakeus jossa on koko kesän makeus
|
| Hiuksiesi
kaislikossa uivat silmiesi kalat Meri on osa sinua Kunpa sinulle
kunpa minulle sydämesi simpukka soisi
|
| Kuplako
vain. Miksi "vain". Kuplahan on pullistunutta valoa.
|
| Minä
olin ruma ankanpoikanen. Hioin peiliäni kunnes näin siinä
joutsenen.
|
| Merkillistä.
Kadotin rintamerkkini ja löysin sen jään alta.
|
| Ja
silloin oli kesä.
|
| Assyyrialaiset
rakensivat pellavansiemenistä majan Siinä me länsigootit
asuimme kunnes savitaulut loppuivat emmekä enää voineet
kirjoittaa.
|
| "Vetävälle
tulee pää käteen", sanoi pyöveli.
|
| Hän
tiesi. Hän on nähnyt. Kaikki eivät näe.
|
| Hänen
takkinsa oli tuolin karmilla, ja hetken kuluttua hän palasi itse.
Kenkäkin on osa ihmistä.
|
| Todistuksessani
oli vain yhdeksikköjä ja kymppejä. Kun elämä alkoi, unohdin
kirjani kotiin.
|
| Leikkasin
silhuettisi tinapaperista. Olit niin itsesi näköinen, että
pelkäsin, että varjokuvasi alkaisi puhua.
|
| Minulla
on taipumusta unettomuuteen. Kun unet pakenevat, jään päiväksi
uniin.
|
| Suomenlippu
muuttui valkoiseksi lokiksi, jonka siivissä oli siniset raidat.
|
| Minussa
tapahtuu hiljaista palamista. Happi yhtyy minussa aineeseen.
Liekkejä ei näy, mutta lämpö tuntuu.
|
| Kalat
virtaavat jokeen. Vesi ui niiden lomitse mereen. Aaltojen
hopeasuomut välkkyvät tähtien alla.
|
| Synnyin
mesotsoisella maailmanajalla. Orvokit valmiit ei, kun minut halla
jo vei.
|
| helteinen
päivä auringon pitkät valot jäivät päälle
|
| Auringon
kukka terälehtinä säteet
|
| Heitin
lankakerän uuniin ja se nousi piipusta harmaana juovana.
|
| Lienee
syksy. Kuun kultarahoja puissa. Ilmassa tuntuu sirkan jäätynyt
ääni.
|
| Käsivartesi
ovat lumen peittämät koivujen kädet.
|
| Piirsit
peuran kallioseinään. Et jäänyt. Peura jäi.
|
| Välkehdintä
vesissä: yön ja päivän välinen kirjanmerkki.
|
| Kädessäni
on kaali. mehevä ja turpea kuin elämä itse.
|
| Kirkkaimmillaankaan
ei kirkas
|
| Ne
jotka pilkkaavat minua ovat kaloja ja kalojen lukutaito riippuu
simpukoista
|
| Laske
ja lajittele kunnes olet meren pohjassa kala
|
enkeli
käsin tehty lumessa
taivaalla oikea enkeli sinisempi |
|
Odottelin
sinessä sinistä bussia
Se tuli
|
| Kaarevimmillaan
taivas on niin kaareva että suoraan lentävä aurinko palaa
aamulla taivaanrannalle takaisin
|
| Onko
valkoisuutta Sineä on Tummaa sineä niin tummaa että pimeys
uppoaa mereen kuin veitsi
|
| Käänsin
auton lokasuojia vasemmalle niin olimme udussa takavalot
vilkkuivat vilkkuivat
|
| Sanottakoon
unta uneksi puuta puuksi Kaikki pilarit - merenkin pilarit - ovat
loppujen lopuksi samaa
|
| ui
vastavirtaan Ole lohi Padot laulavat sinulle joka kuohutat veden
|
| Sekava
viivojen meri Ja sen minä peitin nuoteilla
|
Minulle
iankaikkisuus on omena Leikkaan viipaleen Leikkaan toisen
Kolmatta odottavat ne joilla on jano
|
| Kaukaisimmillaankin
taivaanranta on lähes tässä
|
| Toisessa
astiassa oli happoa Toisessa astiassa oli emästä Minun sieluni
oli neutraali
|
| Lämpötilat
vaihtelevat Ilmakin aaltoilee kuin meri
|
| Olen
kaarnavene Jo lapsena eksyin liian lähelle putousta
|
| Saarten
sinisten upottua mereen olin enemmän kuin ihminen
|
Levottomuus
on osa aaltojen sumua
Osa sumua on sinussa
|
| Unohdin
Unohduin
|
| Avasin
lasin joka heijasti auringon spektrin Sain sateenkaaren
|
| Marjojen
sininen mehu Mikä puhtaus yhä laulavat tilhet
|
| Multa
on pisaroitunutta säkkipimeää Siksi siinä viihtyvät idut
|
Ostin
lehden toisen kolmannen
kaikki ne kertoivat etten ole enää täällä
|
| Odotin
aavikolla Kun kamelit tulivat olin lukenut Vanhan Testamenttini
loppuun
|
| Huultes
kosteutta ei meri kuivata ei aavikko
|
| Ihminen
on sumua
|
| Vanhus
kun kynä kuluu vanhenee se lyhenee
|
| Torilla
kuin torilla näkee ahvenia kun osaa katsoa kaislojen väliin
|
| Väkevämpi
kuin Salama iski alas Ei polttanut sateenkaarta
|
| Dementia.
Kirjoitan kolme samanlaista runoa. Viimeisestä puuttuu piste.
|
| Puolipiste;
kaksi runoa niin lähellä, niin kaukana.
|
| Kynä
Salmanasser ja Sargon
|
| Mieleeni
tuli ajatus. Ikkunaverhot heiluvat.
|
Riemu
on suudelmia
Riemu on suudelma Iäisyys karpalo
|
| Reunamerkintöjä
|
| Olin
avaruuden reunalla. Tein muistivihkooni merkintöjä katoavista
tähdistä.
|
| Sataisipa
nyt, sataisipa nyt Kukat kastuisivat muuttuisivat hunajaksi.
|
| Vihko
vihreä kivi. Hakkaan taltalla siihen nuolenpääkirjoitusta.
|
| Vihertikka
tuo ruohikon sirittäjä
|
| Hevostalli.
Sen sokkeloissa varastetut hevoset itkevät heiniä
|
| Sanoja
pimeydessä. Tikka ei puhu. Mutta toukat kuoren alla puhuvat.
|
| Kukkien
kruunu. Ja klaava. Vihtori Vuorentaus ja Klaara.
|
| Hän
oli runoilija kirjoittava käsi
|
| Etsin
viivotinta Haluan suoristaa käyristyneen avaruuden.
|
| Kun
erosimme, pyydystin sinulle perhosen
|
| Kiväärin
luoti hylsy sulatan sen ei, en jaksa, annan kaiken olla
sihisköön siinä käärme tai sisilisko
|
| Keltainen
aurinko. Entä jos kääntäisin näkyviin mustan taustan.
|
| Erosimme.
Verottaja sanoi: "Erovero on vielä maksamatta."
|
| Vaatimaton
runo. Uppoava vene.
|
| On
kaunista katsella kun pohjasta nousee kuplia.
|
| Valaistus.
Aurinko kaatuu sisään. Pidän kiinni airoista ikkunaverhoista.
|
| Soudellaanko
? Eihän sulassa raudassa voi soutaa.
|
| Salamat
jotka halkoivat taivaan
|
| Olin
hirveän iloinen taivaassa maassa
|
| Suloista
on runoniekkain maata
|
| Polveni
sattui pöytään. Pamaus
|
| Äiti
vesi kuplit kun synnyin
|
| Halusin
kirjoittaa Muutuin musteeksi joka kaatui paperille
|
| Liekit
leimukukkia
|
| Sammakon
laulu kaivossa
|
| Kuink´
onkaan sun maasi kaunis. Kuink´ ihana taivahas.
|
| Vedessä
ui - Katso Eläinten maailma
|
| Paksupohjaisia
runoja usvanvärisiä
|
| Yö
sirittää
|
| Heitin
rahan ilmaan. Tuli kruuna ja klaava.
|
| Hetket
menivät, hetket jotka kuljit kuin varjokuvat vierelläni.
|
| Kaipuun
keltaiseen kukkavihkoseen kyynel vierähti kuin helmi lähteeseen
|
| Sinun
järkyttyneet kasvosi lautasella oli vain kalanruotoja kaksi
perunaa pähkinänkuori
|
| Viimeinen
port.. Tähdet sam…..
|
| Kun
suljen silmäni, pilvet menevät auringon eteen
|
| Parempi
katsoa kuin katua kulkea iltaisin.
|
| On
verrattain helppoa kulkea kadun yli. Pitää vain varoa putoilevia
lehtiä.
|
| Miten
sinulla on siniset sukat? En tiedä. Se on vain niin että
eräänä iltana kukat alkoivat kasvaa jalkoihini.
|
| Marjastajalle
kävi heikosti. Ensin loppuivat siniset marjat. Sitten loppuivat
punaiset marjat. Kun valkoisia marjoja alkoi näkyä, hän
säikähti.
|
| "Osuit
ytimeen", sanoi puu kirveelle. Eikä kirveessä ollut edes
vartta.
|
| Syksyn
viluiset äänet. Varisten lennossa viipyy kesän lämpö.
|
| Parjatkoon
ihmiset minua pahanilman linnuksi. Totta on kuitenkin:
tuomiopäivä tulee.
|
| Karppinen
toi soudussa kultaa. Ja Ringa Ropo hyppäsi yli odotusten. Kaikki
olisi hyvin, ellei Ben olisi jäänyt hopealle.
|
| Maljakossa
on kukkia enemmän kuin siihen mahtuu. Pian ovat elämäni vuodet
menneet.
|
| Viisitoista
ja kaksitoista. Kummassakin kädessäni on yhtä monta kiveä.
|
| Kirjoitin
muistilehtiöösi vain kolme sanaa: säilyköön muistoni aina
kirkkaana mielessäsi.
|
| Heitin
lattialle kiiltokuvan, mutta se tarttuikin minuun.
|
| "Olenkohan
ottanut liikaa?" sanoi sinikello, kun näki norsun.
|
| Pääskynen
hyppäsi ylemmälle puhelinlangalle. Äsken se ei olisi
osannutkaan laulaa noin ylhäältä.
|
| Unohdin
suuntanumeron. Kivi lensi kyllä, mutta meni ohi ikkunasta.
|
| Säde
auringon jos sattuu minuun sattumaan, niin nousen Pegasoksen
satulaan. Ja löydän satumaan.
|
| Kello
kävi. Sen viisarit liikkuivat. Ja liikkuvista viisareista valui
koko ajan pattereihin voimaa. |
| Laimensin
rikkihappoa vedellä. Nyt ei mehu tuntuisi liian väkevältä.
|
| Perhosen
hautakirjoituksessa oli lohdullinen teksti: haudattu valtion
kustannuksella.
|
| Juuri
kun olin oppinut puhumaan ranskaa, Saksa voittikin viidennen
maailmansodan.
|
| Tietokone
on tulossa metsään poimimaan marjoja. Odottelen ja istun kannon
päässä: tervetuloa.
|
| Syntyvyyden
säännöstely tuottaa tuloksia. Kiinalaisia on enää yksi
miljardia.
|
| Pienet
vihreät miehet olivat pysäköineet kukkulan rinteeseen. Olisin
halunnut kutsua ne aamukahville.
|
| Nostan
hattua historialle: hattuni katosi jo kauan sitten.
|
| Hyvä
asianajaja, mutta miksi hän ajoi ojaan?
|
| Ranskaa
olen lukenut jo koulussa. Osaan myös vähän englantia. Mutta
eihän avain sovi lukkoon. |
| Kukasta
lähti lentoon.. Korento? Perhonenko? Ei, vaan aromi, tuoksu.
|
| Kun
osuin puun ydin värähti kuin taskuun taitettu kello
|
| Väittelin
väittelemistäni intin Näin talitintin titityy
|
| Totuus
on sardiinirasia Avaa rasia mutta sardiinit eivät uikaan
|
| Sitruunanmakuinen
ilta. Tarjoilen kaikille suklaakaramelleja.
|
| Yö
on yksinäinen lintu Se huhuilee hiljaa
|
| Toukka
kulki koivun valkealla rungolla Se söi runkoon sydämen muotoisen
kuvion
|
| Kynä
on viivotin jolla mittaan runoja Kolmesta säiliöstä mustetta
tulee yksi runokokoelma
|
| Kuka
mittaisi minut tuskani. Kyyneleitä on kolmessa pärekorissa.
|
| Rakkaus
on särki Se ei kuulu arvokaloihin
|
| Minun
runoni pulloposkinen ihramahainen tanssii paremmin kuin
keijukaiset
|
| Puut
ovat hitaita pilviä. Nopeita pilviä sanotaan kauriiksi.
|
| Minä
Tarzan hyppään puusta puuhun, Jupiterin kuusta Saturnuksen
kuuhun.
|
| Meri
on merenkaltainen, kirkas. Oi taivaan tähti, sama on sun virkas.
|
| Kaipaus
liekehtivä pilvi
|
| Veni.
Vidi. Vici. Söin. Join. Nukuin.
|
| Minä,
ihminen, hede, olen vihitty toiseen ihmiseen, joka on emi.
Päivällä minä metsästelen ja kalastelen. Illalla minä
kuivattelen vaatteitani takan ääressä.
|
| Pihalla
kasvoi meheviä ruohoja. Niiden lehdistä puristin vihreää
nestettä. Sillä kirjoitin geneettisen koodini kämmeneni
selkään.
|
| Kannettava
linnunpesä. Paino vain 2 kg.
|
| Vitsi.
Kuulija hymyilee kuin jakoavain kuutamossa. Puujalkavitsi. Kuulija
hymyilee kuin avain auringossa.
|
| Kolmivaiheinen
pähkinä. Viimeinen vaihe ratkeaa vasta pähkinän oltua vuoden
mullassa.
|
| Muurahainen
on liikkuvaa lehtivihreää.
|
| Kaksihaarainen
salama iski maahan. Minä seurasin tapahtumaa muurahaiskeosta ja
keksin suhteellisuusteorian.
|
| Sallittu
ajonopeus noin 300.000 km sekunnissa.
|
| Vieläkö
kukut, armas ? Kukutko ? Nukut jo.
|
| Sinulle
sanon sen joka jäi sanomatta kun äitini jätti tämän maan.
|
| Sinulle
sanon sen. Olet lilja ja hajuherne. Olet ihmeellinen.
|
| Sammakko
päätöparinen niveljalkainen nilviäinen
|
| Keihäsantilooppi
Kiekkokauris Moukarigaselli
|
| Sanat
ovat kolmitavuisia torpedoita. Alus uppoaa ja maine.
|
| Ensin
luulin että ikkunassa on pölyä. Sitten tajusin katselevani
alkeishiukkasia.
|
| Marja
on makeaa mustetta. Se kirjoittaa ohutsuoleni hienolle kalvolle
C-vitamiinin kemiallisen kaavan.
|
| Yö
Unikko
|
| Yö
Sydän lyö Sydänyö
|
| Kemian
kirja. Voit ajatella harppovasi kaavasta kaavaan. Mutta saatko
siitä runon ?
|
| Olen
ruohoa. Vihreä partani muistaa muurahaisten maun.
|
| Se
oli kielo Hämäräsilmäinen
|
| Sinulla
on punaiset posket. Joitko ruusunmarjateetä ?
|
| Sinipilkkuinen
hame. Valkoinen hame josta taivas näkyy lävitse.
|
| Äkäiset
ampiaiset. Teitä on paljon.
|
| Alumiini
on kevyttä. Siksi perhosten siivet ovat alumiinia.
|
| Muurahaiset
ovat kiinnittäneet vetokoukkuja kiviin.
|
| Kukat
ovat maljakoita. Minä rakastan niitä.
|
| Itsestään
siliävä taivas
|
| Kuka
olisi ollut niin keväänkirkas
|
| Odotus
rhododendron
|
| Tarjoilija
sekoitti nopeasti yhteen happea ja vetyä. Sain lasillisen
raikasta vettä.
|
| Soudettuani
rantaan hankasin veneen pohjasta pois veden sinisen värin
|
| Neoliittiset
nuolenkärjet ovat tänään lävistäneet minut. Luen
riimukirjoitusta. Oi tuskaa. Oi tuskaa.
|
| Piirsin
kolme kuvaa rakastetustani. Mustepullo kaatui ja muodosti
rakastettuni kuvan.
|
| Siihen
se oli jäänyt seinää vasten, lapio. Lapion käyttäjä, mies,
oli mennyt.
|
| Musta
aukko
|
| Kaivoin
pihalle kaivon. Kun kaivo oli jo aika syvä, huomasin että se
olikin musta aukko. Ei valokaan jaksanut nousta kaivosta ylös.
|
| Metrin
päässä minusta oli parillinen luku. Koko metsä ympärilläni
oli pariton.
|
| Nyrkkeilijän
ajatus
|
| Hullu
tekee paljon työtä. Viisas ilmankin saa lyödä.
|
| Rakastamani
tyttö paistoi lettuja. Minä olin lettutaikina ja pannu oli
kuuma.
|
| Jaoin
nimikirjoituksiani hienon hotellin aulassa. Belgian kuningas
käveli ohitse ja nyökkäsi ystävällisesti.
|
| Kun
olin uponnut sineen, heräsin äkkiä. Mitä tekemistä minulla on
mustepullossa?
|
| Kun
päivän viimeinen kajo sattui minuun, otin tuohikontistani
coca-cola-pullon ja heitin sen kiveen.
|
| Maalattuani
kevään ensimmäiset sinivuokot menin etsimään valkoista
väriä. Nyt maalasin aikani kuluksi valkovuokkoja. Kun sain
keltaista väriä, olivat vuorossa kevätesikot.
|
| Niityllä
kasvoi kaipuun sininen kukka. Runoratsuni söi sen ja lähti
laukkaan.
|
| Paholainen
heitti mustepullon seinään. Luther väisti ja teki
uskonpuhdistuksen.
|
| Luulin
sitä ensin autonrenkaaksi. Lähemmäs tultuani huomasinkin että
se oli jättiläisen purukumi.
|
| Koira
leikki luulla. Tunsin oloni kiusaantuneeksi. Kukapa viihtyisi
koiran hampaat sääressään.
|
| Huusin:
"Kaiku". Kaiku vastasi: "Kieku". Kyseessä oli
painovirhe tai sitten tietokone sotki sanat toisiinsa.
|
| Unohdin
nimeni. Onneksi jäljelle jäi sosiaaliturvatunnus.
|
| Minua
kiellettiin puhumasta. Vaikenin. Vaikenin. Sitten kuului
järveltä kuikan ääni.
|
| Luulin
eläneeni kunnes huomasin katselleeni vain varjokuvia.
|
| Olin
muurahainen. Astuit päälleni. Olin muurahaishappoa polulla,
räiskähdin silmillesi.
|
| Solmittuani
kolmannen avioliiton ensimmäinen ja toinen vaimoni lähettivät
minulle yhteisen onnittelusähkeen.
|
| Myöhästyn
aina. Arkkuni oli jo haudassa, kun saavuin hautajaisiini.
|
| Olet
kuin lintu. Nokit, kaakatat ja lennät.
|
| Huomasin
varautuneen ilmeesi. Tämä on kyllä keräys, mutta ei sinun
tarvitse antaa mitään.
|
| Ulvova
susi olet, vaikka kampaatkin tukkaasi niin kuin keijukainen.
|
| Söin
sydänlääkkeeni ja rauhoituin. Et saanut sydäntäni
pompottamaan.
|
| Varhainen
aamuretki. Samosin kasteista niittyä ja kastoin hameeni.
|
| Huomasin,
että olen mies.
|
| Ja
riisuin hameen. Kasteen märkä hame jäi koivun oksalle kun
pakenin.
|
| Horjahdin
laiturilta veteen. Vasta silloin tajusin, että osaan uida.
|
| Rannassa
oli näkinkenkä ja vanhat kumisaappaat. Ehkä näkki käyttää
sateella saappaita.
|
| Tukholman
kuninkaallinen ooppera tuli laulamaan huoneeseeni. On
ärsyttävää olla julkkis.
|
| Jätin
lemmikkivampyyrini yöksi ulos. Aamulla tulipunaiset tulppaanini
olivat aivan valkoisia.
|
| Mannertenvälinen
ohjus osui parvekkeelleni. Onneksi olin siirtänyt kukat
parvekkeelta sisään.
|
| Ojensin
sinulle palavan taskulampun. harvoin voin antaa valoa.
|
| Unohduin
katselemaan sinua silmiin. Ajattelin sanoa, että silmäsi ovat
kuin orvokit, mutta vaikenin ja katselin sinua silmiin.
|
| Hyväksyin
itseni. Muut olivat jo minut hyväksyneet.
|
| Näin
unta että olin Marjo Matikaisen poikaystävä, mutta
metsäinsinööri tuli meidän väliimme.
|
| Minun
elämäni meni. Vein kukkia haudalleni. Olin liikuttunut ja
sanoin: "Jälleennäkemisen toivossa."
|
| Amor
ampui minua nuolella. Vedin nuolen sydämestäni irti. Saatuani
penisilliinipistoksen kaikki oli ohi.
|
| Tuo
kukka on ikkunallani. Delegoin sille tuoksumisen. Enää ei
jalkahikeni tunnu.
|
| Repäisin
palasen auringon reunasta ja haukkasin. "Hyvää, mutta ehkä
hiukan liian kuumaa."
|
| En
ole eläissäni nähnyt niin nälkäistä sutta. Syötyään minut
se syöksyi vielä toisenkin miehen kimppuun.
|
| Kirja
putosi lattialle. Ei hätää. Osasin sen ulkoa.
|
| Vaikea
on tiedottoman tietää tajunneensa.
|
| Keväällä
puut sulivat pois. Vain oksia peittänyt kuura ja lumi jäivät.
|
| Kylmän
komea valtakunta.
|
| Vaseliinia.
Vaseliinia. Perunat pyörivät vaseliinissa. Kuokka lipsuu lipsuu.
|
| Kosken
valkea vaahto muuttui maidoksi. Maito happani, happani. Syntyi
pitkäpiimäinen koski.
|
| Lohikäärme
perääntyi. Ja nuotio sytytti sen pyrstön tuleen.
|
| Söin
kolme ratakiskoa. Raudan puute oli kuin poispyyhkäisty.
|
| Hautasin
sisiliskon puutarhaan. Aamulla kasvimaalla oli kuollut hirmulisko.
|
| Karttahuoneen
lattialle oli loiskunut valtameren vettä.
|
| Veden
hävitessä uima-altaasta ihmiset jäivät räpiköimään kuin
kalat kuivalla maalla.
|
| Poistuin
parvekkeelta lentävällä matolla.
|
| Puunkyllästysaine
imeytyi vettyneisiin ratakiskoihin.
|
| Heitin
hohtimet kaivoon. Hetken kuluttua kaivo oli hävinnyt.
|
| Maalasin
järven jään pinnalle taulun joka esitti lainehtivaa järven
pintaa. Vaikka jää suli keväällä pois, jäi tauluni
esittämä maisema elämään.
|
| Luulin
sitä kirahviksi, mutta se olikin pitkäkaulainen hirvi.
|
| Postilaatikko
kolahti. Vastasin puhelimeen. Ja auton ovi jäi auki.
|
| Siirtelin
ajatuksen voimalla esineitä. Kaappi kyllä nousi keveästi, mutta
tietokone nosti minut itseni ilmaan.
|
| Minulla
oli kolmen kokoisia parsinneuloja mutta ei mitään parsimista.
|
| Minä,
vihervarpunen, olin pirteä kuin peipponen.
|
| Koettelin
uusia korvarenkaitani. Vain viisi aamua ja olisin armeijassa.
|
| Huomasin
viihtyväni kaislahameessa. Kalat eivät huomaisi, kun lähestyn
niitä.
|
| Viisainta
on värjätä tukka punaiseksi. Tällaisena se vain tarttuisi
sirkkelinterään.
|
| Keväisin
kannattaa syödä sammakon kutua, sillä syksyllä sitä riittää
vain sunnuntaiaterioille.
|
| Olin
perhonen ja pelkäsin tulta. Lensin tuleen sillä sairastin
kahvikuppineuroosia.
|
| Otin
panokset pyssystäni. Työnsin miekkani tuppeen ja suljin suuni.
|
| Sade
ja aamusumu estivät minua nojaamasta kaiteeseen.
|
| Pyromaani
kertoo Ensin ei laiva tahtonut lainkaan syttyä, mutta sitten sain
tulta purjeisiin.
|
| Irroitin
käteni ja ajattelin: "Nyt ajatus saa lentää linnun
lailla."
|
| Merenneito
kampasi tukkaansa ja kampaan jäi kaisloja, lumpeita ja
rentukoita.
|
| Raapaisin
tulta pienestä kirkonkellosta. Koko sävelmä leimahti liekkiin.
|
| Tulin
rannalle. Kun merenneitoa ei näkynyt, arvasin että se oli
muualla kalastamassa.
|
| Mammutti
Mennyttä aikaa muistelen niin mielelläni vielä.
|
| Se
tapahtui kuitupitoiseen ravintoon siirtymiseni jälkeen.
|
| Arkkitehdilla
oli rakennuskompleksi.
|
| Syön
ja vihaan vihanneksia.
|
| Kaivonkatsoja
huomasi oksan taipuvan. Siihen puhkesi runosuoni.
|
| Lakanani
on likainen. Heitän sen pyykkiin. Otan ikkunaruudun ja laskostan
sen sänkyyni.
|
| Näen
lasinkirkkaan unen.
|
| Nukun
unisen koivun alla Mahla virtaa minuun.
|
| Ajattelin
panna paperille jotain viime sotaa koskevaa, mutta Väinö Linna
varasti ideani.
|
| Meitä
on moneksi: kuu, auton akku ja minä.
|
| Oli
ilta ja aurinko laski euroaikaan.
|
| Kaadoin
sähköä lamppuun ja se syttyi.
|
| Olet
kaunein tuntemistani kukista, vienoin ja sulotuoksuisin. Mistä
tulet tänne?
|
| Arvoitus
|
| Orvokki,
lehdokki, Mansikki, Mustikki.
|
| Mitkä
näistä neljästä kelpaavat kahden muun ravinnoksi?
|
| Rukoilijasirkkanaaras
söi oman lajinsa koiraan. Ne naiset, ne naiset.
|
| Painoin
nappia ja pimeä huone sai sähköshokin.
|
| Lamppu
|
| Lamppu
toimii kuten pölynimuri, se nielee pimeyden pois huoneesta.
|
| Hannu
Tarmio pyrkii taas puheilleni. "Vain yksi ainoa runo tähän
julkaisuumme." "Ei ole nyt aikaa", sanon
pahoitellen. "Minulla on juuri menossa tärkeä neuvottelu
Ranskan kulttuuriministerin kanssa."
|
| Ystävä
kallis vaikka tila ei sallis teen pienen hypyn
|
| ylittääkseni
paperissa olevan rypyn.
|
| Pitkän
ajattelun jälkeen minulle selkisi, että lusikka on vain
yksinkertainen kaivinkone.
|
| Olin
koulussa etevä oppilas, mutta silti olen unohtanut millä
kasvilla oli pitkänpuikeat lehdet.
|
| Kirjoittaessani
nimikirjoituksiani esikoisrunokokoelmaani olin todella väsynyt ja
jono vain piteni edessäni.
|
| Ensi
konserttini onnistui yli odotusten. Vaikken ollut koskaan ennen
nähnytkään viulua, se tuntui sopivan käsiini kuin valettu.
|
| Veistämäni
patsas oli kyllä aivan Mannerheimin näköinen. Nyt pitäisi vain
saada graniittipatsas taipumaan sen verran että se pysyisi
hevosen selässä.
|
| Ihmettelin
hieman ateriani makua ja ulkonäköä. Vaimoni sanoi, että hän
on ruoanlaittajanakin dadaisti.
|
| Savupilvestä
päätellen olisi kohta taas tarjolla kokeellista ruokaa.
|
| Kuultuani
millä nopeudella maapallo pyörii akselinsa ympäri, sinkouduin
välittömästi avaruuteen. Matkalla lakki putosi päästäni.
|
| "Tätä
ei ole voitu tehdä ihmiskäsin," sanoin kun näin
muurahaiskeon.
|
| Yksivuotiaana
päättelin vuodenaikojen vaihtelusta, että maan akselin pitää
olla kallellaan auringon suhteen.
|
| Vasta
noustuani ilmaan huomasin, että lentokoneessa ei ollut lainkaan
pakkia. Jos joutuisin nopeasti peruuttamaan ilmassa,
|
| joutuisin
ilmeisesti vaikeuksiin.
|
| En
yleensä pidä sinfoniamusiikista, mutta Porilaisten marssi on
minun mieltäni kuitenkin aina lämmittänyt.
|
| Esitelmöin
perheenäideille lastenhoidosta: "Jos lapsi ei halua juoda
tuttipullosta, voi sen antaa juoda suoraan lasista."
|
| Ideani
on se, että ratakiskot liikkuisivat ja juna olisi paikallaan
niiden päällä.
|
| Ollessani
työssä postissa aloin keräillä postimerkkejä. Saatuani potkut
omistauduin kokonaan harrastukselleni.
|
| Ostin
sian säkissä. Kotona huomasin, että säkki oli tyhjä, siinä
oli porsaanreikä.
|
| Matalan
torpan hiilloksella grillasin makkaraa.
|
| Luokallani
oli kolme poikaa ja neljätoista tyttöä. Pojat olen unohtanut,
mutta tytöt muistan oikein hyvin.
|
| Nopea
liikkuminen on ohi vilistäviä puita.
|
| Ratapölkyt
ovat kiitävän junan katkonaisia ajatuksia.
|
| Ajateltuani
asiaa olen päättänyt ajatella asiaa.
|
| Tupakka
on epäterveellistä. Katsohan miten kävi intiaaneille.
|
| Voit
huoleti liikkua lentävällä matolla, mutta älä unohda
turvavöitä.
|
| Laitos,
jossa annetaan sanallista tukea, psykoterapiaa, on nimeltään
sanatorium.
|
| Eräänä
yönä pihlajat lähtivät liikkeelle. Ne leijuivat lumisessa
metsässä etsien punatulkkuja.
|
| Käteni
alkoivat vapista, kun asetin dynamiittipanoksen
kustannusosakeyhtiön kivijalan alle.
|
| "Tuosta
en ymmärrä yhtään mitään," sanoin katsellessani
matematiikan kirjaa. "Tai ehkä sentään ymmärrän vähän.
a tarkoittaa kaikkia jotka osaavat hiihtää ja b tarkoittaa
ulkonaolevia. Ja sitten vaan integroidaan ja derivoidaan."
|
| Satu
jäniksestä
|
| Jänis
kuoli vainohulluuteen. Muut poikaset syrjivät sitä, koska se oli
pesueen pienin. Vartuttuaan jänis alkoi epäillä, että koirat
ajavat sitä takaa. Onneksi jänis tajusi hulluutensa. Kyllähän
koirat hyväksyvät jäniksen, kun jänis vain itse hyväksyy
itsensä. Koirien lähestyessä jänis tervehti niitä iloisesti
korviaan heiluttaen. Ja koirat söivät sen.
|
| Kun
opin laulamaan kuin lintu, vaikenin kuin kala.
|
| Kukaan
ei tunne kuntoani. Olen salaa harjoitellut vuoristossa runojen
kirjoittamista.
|
| Kun
olin pieni kukaan ei ymmärtänyt minua. Kun tulin suureksi kukaan
ei uskaltanut olla ymmärtämättä minua.
|
| Haapametsikkö
joutui myrskyn kouriin. Puita kaatui, oksia katkeili. Mutta
onneksi aika parantaa haavat.
|
| Lapsena
jokeltelin. Nyt olen unohtanut senkin.
|
| Käkiaurat
lensivät kukkuen etelään. Syksyn lehdet putoilivat kuin Hesari.
|
| Pudotettuani
painoani olin niin heikko, että painot putosivat käsistäni.
|
| Erasmus
Rotterdamilainen oli aikansa parhaita painonnostajia.
|
| Matkustin
Mallorcalle. Suloista oli istua suomalaisen saunan lauteilla ja
nauttia makoisista löylyistä.
|
| Pseudo-Isidorin
dekretaalit
|
| Pseudo-Isidorin
dekretaalit - joskus koulussa luin jotain niistä - mitä? - Ei
minulla ole aavistustakaan. Liittyykö se Venäjän historiaan?
Pöly leijuu, leijuu. Hämärä sataa muistini yli. Joskus on
jotakin kulkenut läpi aivojeni harmaan massan.
|
| Käännettyäni
Seitsemän veljestä ja Kalevalan suomen kielelle tunsin todella
hyödyttäneeni syrjäistä kielialuettamme.
|
| Koljonvirran
taistelun aikana huolehti sotilaiden muonituksesta nainen, jota
kutsuttiin Muona-Liisaksi. Eräs tuntematon maalari teki
Muona-Liisasta taulun. Taulu katosi, eikä maalarista kukaan
tiedä enää mitään.
|
| Näin
kuninkaan linnan ja lukemattomat tornit. Ja kuningas ajoi
puistossa hevosten vetämissä vaunuissa. Korkea-arvoiset ovat
korkea-arvoisia ja heillä on kultaiset kruunut.
|
| "Korkea-arvoinen
farao, pyramidit ovat valmiit." "Työ on kyllä hyvin
tehty, mutta ikkunoita on liian vähän.
|
| Töhrimme
Saharan kalliomaalauksia punaisella värillä.
|
| Alkukuvassa
näytettiin maailmansynty Filmi katkesi kun helluntaiseurakuntaan
kuuluva apina astui alas puusta
|
| Nuoruus
ja hulluus. Satavuotias mies osti uuden hevosen.
|
| Nukun
napapiirin kohdalla. Piiristä jää selkääni pyykkinarun kuva.
|
| Ajatusteni
hiihtoladut luistellen olisin jo perillä
|
| Pilkkasin
jumalaa kunnes opin soittamaan urkuja
|
| katselin
videota: isä, äiti ja lapset leikkivät ruohikolla Minäkö
siinä? Minä siinä, Kain. Voi Abel-parkaa.
|
| Jaakob
paini enkelin kanssa ja voitti elämä mi outo sana
|
| varsinkin
yöpyminen oli hankalaa villasukista puuttui terät
|
| Hyönteisen
pullea maha. Siivet näkyvät selvästi. Terävät leuat ahmivat
minua. olen jo puoliksi syöty.
|
| Pyysit
kirjoittamaan silmistäsi runon
|
| Kyynelten
syvä lähde kuinka kirkas kirkas
|
| Olemuksesi
muistutti marjaa mustikka puolukka mansikka mesimarja
|
| Kielon
kauniit, myrkylliset marjat
|
| Salmela
sanoo sanottavansa yhdellä sanalla ja se sana on tuttua käsialaa
Lainausmerkit. Huutomerkki. Piste.
|
| Olen
kuulle avoin suljen terälehdet auringolta Uskoitko? Puhuin totta
|
| Peili
Takana tumma pinta, edessä lasia: peili
|
| Peili
Kun lasin takapinta peitetään, syntyy peili.
|
| Marja
peilin edessä. Marjan kuva peilissä. Kuin kaksi marjaa.
|
| Raparperin
lehden takana aukeaa taivaan ovi.
|
| Nopeus
Juoksen, juoksen. Toinen tulee, on rinnalla, on jo kaukana
edessä.
|
| Kaksi
askelta. Laituri loppui äsken. Mutta vesi ei ole vielä alkanut.
|
| Avasin
kohteliaasti oven. Joku tuli ulos. Joku meni sisään. Ovi irtosi
saranoistaan ja olin yksin.
|
| Kello
on kiinni ranteessani. Tätä lähempänä en voisi olla aikaa.
|
| Tavaratalossa
vaaka oli oppinut puhumaan. Olin loukkaantunut enkä vastannut
mitään.
|
| Ahdistavan
raskasta sineä. Auringon valoa kuin voita. Pilvet kuin valkoista
pitsiä. Kun kesä on mennyt, syttyvät tähdet.
|
| Sormus
oli hopeaa tai kultaa. Ja sormi oli ihmisen sormi. Kun sormus
katosi, katosi ihminenkin.
|
| Osaankohan
edes laskea. Toisessa kädessä on noin neljä sormea, ja toisessa
yli viisi.
|
| Unohdin
kirjanmerkin jännitysromaanin väliin. Kun avasin kirjan,
kirjanmerkki oli vääntynyt kauhusta.
|
| Täysjyvärukiisen
leivän päällä oli viipale vähärasvaista juustoa. Jos ennen
olisi syöty näin terveellisesti, voisi mummoni vielä elää.
|
| päivänkakkaran
terälehdet pyörivät pyörivät
|
| sirkkelin
ääni tarttuu paksuun sumuun
|
| Salmananassar
ja Sargon pelasivat korttia Minä voitin Ostin kolmella punnalla
neekerinhirssiä
|
| Jos
joku löytää löytäköön minä en etsi
|
| Uskallanko
olla kynä kun terotuskone pyörii ja ottaa minusta osan.
|
| Kun
litran mittaan oli valunut kuutio vettä, heräsin. Olin niin
unessa että lampunjalkakin oli puutunut.
|
| Siirtelin
esineitä kunnes siirryin itsekin
|
| Mielettömyyden
huippu Eiffel-tornissa sataa
|
| Olen
aina pyrkinyt tekemään työni hyvin. Piirsin linnun ja
viimeistelin kuvaa kunnes se lähti lentoon.
|
| Norsun
jalat nousevat maasta kuin tornit. Harmaata vatsaa. Korvat
heiluvat. Ja kärsä.
|
| Valkoista
joutsenta. Siipiä. Pyrstöä. Kaulaa. Taivas on tarkasti rajattu
pois.
|
| Turilas
|
| Asuntoetuihin
kuuluu ilmaiset ateriat.
|
| En
herännyt kukonlaulun aikaan. Kukko kuorsasi. Minä nukuin ja
kanojen höyhenet pöllysivät.
|
| Oleilin
rannalla. Luin kirjaa. Siinä kerrottiin miten leijona
kesytetään. Kun leijona tuli, kertasin saamani ohjeet ja
kiipesin puuhun.
|
| tutkin
käsialaa kaikki risuaidat kertoivat karjan olevan irti
|
| Pyydystän
perhosia Kunpa ne karkaisivat
|
| Isokorvainen
elefantti syö heiniä. Tuolla heinämäärällä elättäisi
neljä lehmää.
|
| Näppäilin
kuvia kamera oli ja kuvasi itsensä oli
|
| kun
nopeus on nolla mutta suunta on oikea aika ripustautuu
puhelinlangoille kuin pääskysparvi
|
| Odotustenmukainen
sato: viisi leipää ja kaksi kalaa ja tähteeksi jäi vielä
viisi säkillistä apulantaa
|
| Alaston
totuus sensuuri veti sen yli ja aika asteli yli
|
| Lainahepenissä
enkeli nopeutta 5 valovuotta tunnissa tarjosi viestikapulaa en
ottanut
|
| Gilgames-epos
kuin parasta sarjakuvaa
|
| Purjehtikaa
Purjehtikaa Minulla on perämoottori
|
| Ajatteletko
usein merta. Ajattelen. Meri on minussa, simpukassa
|
| Olin
kolmanneksi suurin Me Maailma ja minä
|
| Nyt
nukkumaan Yön untuvainen tukka kahisee kaislikossa lintu herää
|
| Totuus
on kolmannella penkkirivillä Sieltä se nousee myrskyisinä
suosionosoituksina tai suurena hiljaisuutena
|
| Ruoho
on ruostumatonta terästä Se loistaa kuin kupari
|
| Hän
on kuin aurinko siili jonka piikit kasvavat sisäänpäin
|
| Takit
vaihtuvat Takkien kantajat vaihtuvat Ajan tiheä heinäkuu
kuhilaat Aitan takana takeista pudonneet napit ajan
kilometripylväät
|
| Unohda
minut Olen vain kiiltokuva muisto
|
| Näin
ruohikossa keltaisen johdon Leikkasin sen poikki Aurinko sammui
|
| Pallot
ovat lapsia varten Maa on pallo
|
| Kumarran
varjolleni Näin kolibri tanssii kukan edessä
|
| Aurinko
keltainen Meri sininen Minun sieluni täplikäs
|
| Ranta
raja Partani päättyy tähän
|
| Juna
on jo asemalla Juna on vielä asemalla Asema on
|
| Minun
sieluni on siivilöityä valoa, josta linnut ovat nokkineet
kukkien siemenet pois
|
| Niin
on Niin on Niin on pieni sana Siinä on sanottu kaikki
|
| Keksin
itselleni latinankielisen nimen Muscator vegetabilis. Jos tapaan
jonkun kielitaitoisen henkilön kysyn mitä nimeni on suomeksi.
|
| Aamukahvia
juodessani keksin suhteellisuusteorian. Patenttitoimistossa
sanottiin, että Einstein oli saanut saman idean jo minua
aikaisemmin..
|
| Keksittyäni
painovoiman kumoojan nostin Turun linnan Turun tuomiokirkon
viereen. Kukaan ei huomannut mitään.
|
| Tein
näköispatsaan Kekkosesta. Saatuani työn valmiiksi oli hiekka
tiimalasissa valunut loppuun.
|
| Heräsin
aikaisin. Katsoin ulos ikkunasta. Ilmassa leijui
aamiaishiutaleita.
|
| Muurahaispesän
kyljessä oli vetoketju. Aukaisin vetoketjun ja näin paljon
valkoisia muurahaisenmunia.
|
| Papilla
oli mukanaan ruskea kangassäkki. Ja se oli pohjaton kuin papin
säkki.
|
| Olen
ahdistettu. Minut on ajettu nurkkaan. Ja oppilaat ja opettaja
katselevat minua.
|
| Kiitos,
otan teetä sillä minulla on kahvikuppineuroosi.
|
| Tämä
on minun paras runoni. Se syntymätön.
|
| Luulin,
että koivun kyljessä oli kääpä, mutta se olikin
syntymämerkki.
|
| Kaikki
pilvet ovat kovin tunteellisia. Kun ne itkevät, kastuu maa
kyyneleistä.
|
| Tunnen
itseni niin irralliseksi, sanoi perhosen pudonnut siipi.
|
| Kuokin
lakritsapeltoa. Heittelin lakritsamukulat muoviseen vatiin.
|
| Kun
ystävyytemme syventyi, aloimme teititellä toisiamme.
|
| Ammeessa
oli kala. Tai oikeammin: kala oli paikallaan, ja vesi uiskenteli
sen ympärillä.
|
| Yllämme
oli mansikanmakuinen taivas.
|
| Aloin
maalata uniani. Maalasin kolmetoista itseäni esittävää
näköispatsasta. Ja sitten lopetin.
|
| Sukeltaja
oli meren pohjassa ja mietiskeli syntyjä syviä.
|
| Tutkin
kukkaa mikroskoopilla ja löysin siitä sormenjälkeni.
|
| "Kepeät
mullat", sanoivat omaiset ja heittelivät hautaa suuria
kivenjärkäleitä.
|
| Lapioiminen
oli aluksi raskasta. Mutta ylempänä vuoristossa oli painotonta
lunta.
|
| Sibelius
otti minut ystävällisesti vastaan. "Minulla on aina aikaa
aloitteleville kynäilijöille."
|
| "Olen
päättänyt palkita uskollisuutesi", sanoi vaimoni ja löi
minua kaulimella päähän.
|
| Lukemani
matematiikan oppikirja oli kirjoitettu tajunnanvirtatekniikalla.
|
| Golfista
en ole koskaan välittänyt. Mieluummin harrasta vaikka
hevospooloa.
|
| Mietaa
kertoili vasta syntyneestä pojastaan, kun heitin lisää vettä
kiukaalle.
|
| Matilda
Wrede konttasi humalassa kakolan pihalla. "On hyvä päästä
välillä vapaaksi rooleistaan."
|
| "En
yksinkertaisesti voi sulattaa tyhmyyttä", sanoi imbesilli.
|
| "Olen
aina ollut kiinnostunut teoreettisesta fysiikasta", sanoi
Sophia Loren.
|
| "Uimisessa
on tärkeintä täydellinen rentoutuminen", kertoi ahven
poikasilleen.
|
| "Vapaa-aikani
viljelen huumori", kertoi puutarhuri.
|
| Kysyin,
onko tämä tangentin kulmakerroin.
|
| Sain
prinsessan ja puoli valtakuntaa. Aloin innokkaasti valmistella
turnajaisia.
|
| Olin
tonkimassa historian romukoppaa. Löysin oman runokokoelmani.
|
| Sinä
tulit ja sanoit: "Minä olen nainen. Osaatko suhtautua
kypsästi minuun?" Vastasin:"En."
|
| Kyllä
Amerikan aina löytää. Pitää vain purjehtia, kunnes köli
koskettaa maahan.
|
| Tunsin
vainajan oikein hyvin. Hän ei koskaan tervehtinyt minua.
|
| Isoäidilläni
oli tapana kutoa villasukkia. Minun suhteeni lampaisiin on
ambivalentti.
|
| Tiskattuani
astiat leivoin ja panin lapset nukkumaan. Ei ole helppoa olla
mies.
|
| Kuuntelin
eteisessä kun pappi puhui. Jos sanoma on tärkeä se kuuluu läpi
oven.
|
| Äitini
istutti joen varrelle vaahteran. Joku oli veistänyt vaahteran
runkoon äitini nimen: Kerttu. Ja leppäkerttu lensi ja lensi ja
lensi ja lensi.
|
| Äitini
istui junan viimeisessä vaunussa. Hänellä oli mukanaan
karamellipussi ja hän antoi minulle karamellin. Sitten hän
sanoi: "Kun juna lähtee, se ei ehkä vihellä, mutta ei
sillä ole niin väliäkään."
|
| Olen
sukua Napoleonille ja Mozartille. Siksi sävellän etupäässä
marssilauluja.
|
| Lempikukkani
on kirjava pillike.
|
| Aurinko
kehäkukka Mutta missä ovat pörriäiset?
|
| Lahjani
herättivät jo lapsena huomiota. Sain kummasti kääröjä joka
joulu.
|
| Nukahdin.
Joku hullu varasti hevoseni ja ratsupiiskani.
|
| Unessa
armastani suutelin. Hän lähti karkuun. Häntä huutelin.
|
| On
varsin vaivatonta rakastaa, Kun armas puolestani siivoaa.
|
| Televisiosta
otin runoihini mainoskatkot.
|
| Valkea
joutsen lentää kohti aamun koittoa nokassaan Fazerin suklaata.
|
| Uutisankka
|
| Sorsa
on luopunut virastaan.
|
| Olen
löytänyt turvapaikan, psykoterapian. Olen löytänyt sataman,
psykoterapian.
|
| Vaikka
vainen maailma myrskyisenä pauhaa, sydän tyynnä, levossa
nauttii joulurauhaa.
|
| Ihmissuhteet
ovat vaikeita. Tyttöystäväni aviomies on lakannut
tervehtimästä minua.
|
| Ilmassa
melankoliaa Järveltä melankolinaa.
|
| Pilvien
tuvat untuvat
|
| Makeistehdasta
ympäröivät laajat sokeriruokoviljelmät.
|
| Sinisiä
kukkia oli siroteltu sinne tänne ruohikkoon.
|
| Metsässä
kasvoi keltavahvero lampaankääpä ja kangassieni. Nähdä Napoli
ja kuolla.
|
| Panin
kolme marmorikuulaa lasimaljakkoon. Sanoin hokkuspokkus.
Marmorikuulat muuttuivat arpakuutioiksi ja lasimaljakko muuttui
pahvilaatikoksi. Sanoin simsalabim ja pahvilaatikko muuttui
televisioksi. Sain lotossa päävoiton.
|
| Ihoni
valoherkkää filmiä rusketuin
|
| Paimenpoika
huomasi äkkiä olevansa sähköpaimen.
|
| Kun
valoa oli kertynyt niitylle yltäkylläisesti nostin sen
kuhilaille.
|
| Minusta
tuntui että kukka yritti sanoa minulle jotain hunajaisella
äänellä.
|
| Ilmassa
roikkui hevosen suitset ja tartuin niihin. Kuulin hirnahduksen,
mutta en nähnyt mitään.
|
| Meri
oli kuivunut. Siellä täällä kuivalla maalla oli hyljättyjä
majakoita.
|
| Käpy
aukaisi suomunsa. Luulin sen koettavan lentoon, mutta se halusikin
vain pudottaa siemenensä.
|
| Liima
jolla kiinnitin perhosen pudonneen siiven oli kuin mettä mutta
väriltään sinistä.
|
| Oli
niin kuivaa että taivaan sininen kattokin halkeili.
|
| On
kolmenlaista valoa. Osa tulee lävitse ikkunasta. Osa tihkuu esiin
betonipylväistä. Ja osa on sinussa itsessäsi.
|
| Sairastuttuani
sain suojakseni ohuen teräsverkon Sen ympärillä kanat
kaakattivat.
|
| Olen
jo niin vanha että ensi keväänä siirryn Suomen
Kansallismuseoon.
|
| Tikka
hakkasi kelohongan lastukasaksi. Sitten se muni lastukasaan
yhdeksäntoista munaa. Kaksi punaista. Kolme kirkkaankeltaista.
Viisi savunväristä. Loput munat olivat väriltään kuin sameaa
vettä.
|
| Miksi
työnsit minut seteliautomaattiin.
|
| Satu
meni saunaan. Taru lähti hänen seurakseen.
|
| Muinaiset
suomalaiset uskoivat että Seppo Ilmarinen oli takonut
taivaankannen. Mistä hämärästä nousivat nuo ajatukset, mistä
hämärästä.
|
| Sairaalan
ikkunasta näkyi meri. Mereltä näkyi sairaalan ikkuna. Rannalta
näkyi sairaalan ikkuna ja meri.
|
| Asetin
äänenvaimentajan paikalleen. Nyt salamat iskivät ilman
kiusallista jyrinää.
|
| Puhalsin
kirjan lehteen ja sain syntymään kohokirjaimia.
|
| Valistusfilosofit
opettivat meitä syömään kasviksia. Hegel toi ruokavalioomme
retiisin.
|
| Kun
on paljon pensaita, syntyy pensasaita.
|
| Kirjoitin
maailmanhistoriaa. Käytin salanimeä Grimberg. Välillä panin
joukkoon vähän omiani. Kerroin että suomalaiset valloittivat
Ruotsin vuonna 1154.
|
| Hain
ensimmäiset puraisut olivat minusta lähinnä epämiellyttäviä.
Kun hai oli paloitellut minut täydellisesti aloin nähdä
ympärilläni merenneitoja.
|
| "Mikä
kello! Mikä kumina!" sanoin. Kirkonkello punastui
mielihyvästä. Punastuessaan se kuumeni ja alkoi sulaa.
"Hyvästi, metallivelli!" sanoin.
|
| Akana
Lakana Pakana Takana Äkeet Säkeet Loppusoinnut olivat valmiina,
mutta kuka puhaltaisi, niin että niistä syntyisi oikea runo.
|
| Lumimies
seisoi parin kymmenen metrin päässä minusta vuoren
harjanteella. Mutta koska tiesin, että lumimiestä ei ole
olemassa, en kiinnittänyt siihen mitään huomiota.
|
| Kukapa
olisi uskonut, että minusta, köyhän kyläräätälin pojasta,
kerran tulisi köyhä kyläräätäli.
|
| Meren
hipiä. Onko sitä? Eikö meren hipiä ole ilma, jota taivaan
siniset sormet hivelevät.
|
| Sepitettyäni
Maamme-laulun näytin sanoja Runebergille. Hän otti runoni
mukaansa, ja sille tielle se jäi.
|
| Kastikkeen
jättäminen ilman suolaa oli mauton pila.
|
| Ruma
ankanpoikanen oli päässyt tarjoiluvadille. Sen seurana oli
vihanneksia. Ja kastike, jota tarjottiin, oli todella maukasta.
|
| Paistinpannussa
vasta tajusin arvojen suhteellisuuden. Lämpö on hyvää, mutta
jos sitä tulee kovin paljon, palaa elämämme karrelle.
|
| Liuotin
kuningasveteen kilon kultaa. Seurasin tapahtumaa tarkasti ja tein
siitä runon.
|
| Ilmarinen
kynti kyisen kasken. Vai oliko se ehkä Lemminkäinen. Katso
Kalevalasta jos asia sinua kiusaa. Joka tapauksessa suojakopilla
varustetulla traktorilla työ sujui.
|
| Kytösavun
aukeilla mailla… Alku tuntuu hyvältä, mutta en keksi jatkoa.
Ei minusta taida tulla runoilijaa.
|
| Aurinko
ja kuu ovat lautasen kokoisia. Tähdet ovat niitä huomattavasti
pienempiä. Tämän uskallan tähtitieteen harrastelijana sanoa.
Yksityiskohtiin en halua kajota.
|
| Valmistauduin
ylioppilaskirjoituksiin painoja nostelemalla. Ja olihan minulla
sitten ainekirjoituksessa painavaa sanottavaa.
|
| Voitin
Napoleonin Thermolylain taistelussa. Sen jälkeen menin takaisin
maalle auran kylkeen.
|
| Se
luoti tiesi paikkansa… Ei kajonnut se heikkohon ja huonoon
otsahan. Parempahan se pyrki vain, jalohon rintahan.
|
| Ja
koska Sven Dufvalla oli yllään luodinkestävät liivit ei
mitään vahinkoa tapahtunut.
|
| Keksimäni
sukellusvene pysyi kyllä painojen avulla pohjassa mutta ei
suostunut hievahtamaankaan tuumaakaan paikaltaan.
|
| Juuri
silloin Keksintösäätiöltä saamani apuraha loppui.
|
| Lahjoitin
hyönteiskokoelmani Helsingin yliopistolle. Oli hauska nähdä,
kun henkilökunta juoksi pitkin käytäviä ja ajoi takaa luteita
ja torakoita.
|
| Pilapiirtäjälle
tuotti vaikeuksia hankkia malleja piirroksiinsa. Lopulta hän sai
vanhan tädin pukeutumaan juhlaleninkiinsä ja kaatumaan
kuralätäkköön.
|
| Mieleeni
tuli ihmistä suurempi ajatus.
|
| Varastin
sinun aikaasi. Näyttäydyin unissasi puolentoista sekunnin ajan.
|
| Jätin
kahdeksannen sinfoniani juhannuksena laiturille. En tiedä
kelluvatko nuotit.
|
| Tapasin
vaatimattoman kynäilijän. Se en ollut minä.
|
| Riipuin
palavasta köydestä lentokoneen alapuolella. Avasin sanomalehden.
Vasta silloin huomasin, että olin unohtanut silmälasini kotiin.
|
| Auto
oli aivan ajokunnossa. Pärekatto vain olisi pitänyt uusia.
|
| Kynttilä
sammui. Silloin poltin päreeni.
|
| Onhan
minulla lahjoja, sanoi joulupukki ja ratkaisi toisen asteen
yhtälön.
|
| "Eipähän
kaunistella tosiasioita." sanoi missikisojen tuomari.
|
| Hänellä
oli alabasteriotsa ja mantelisilmät ja hänen tukkansa oli kuin
keltainen olki.
|
| Heräsin
helmen hohtoon aamulla. Siinä se oli rakkaani, kalleimpani
Pepsodent.
|
| Ilmaisin
tunteeni. Mikä määrä värejä. Olin luullut olevani neutraali,
harmaa.
|
| Maalasin
uivan joutsenen mutta kuvani upposi veteen.
|
| Kesy
varis lensi olkapäälleni istumaan. Vasta silloin huomasin, että
se olikin kotka.
|
| Synnyin
kuroutumalla urkupillistä. Tämä on esimerkki suvuttomasta
lisääntymisestä.
|
| Olemukseni
uimahousut. Etkö voisi käyttää toisenlaisia urheiluasuja.
|
| Alastomuus.
Somuus.
|
| Aina
kun asetin ihmisiä näyttämölle vaatetin heidät.
|
| Kolmannen
vaimoni kuoltua olin koko iltapäivän alakuloinen. Sitten lähdin
etsimään uutta vaimoa.
|
| Köyhä
mies lahjoitti minulle autonsa. Tavallisessa kansassa on vielä
aitoa hyväntekeväisyyttä.
|
| Päästyäni
maailmankaikkeuden toiseen reunaan jäin odottamaan jälkeeni
jäänyttä valoa.
|
| Valo
ei viivyttele.
|
| Painoin
nappia. Koko huone täyttyi valolla.
|
| Runouden
kuntokoulu
|
| Rakkaus
ja kuolema ovat tärkeitä asioita.
|
| Jos
rakkaasi on kuollut, voit olla kaksin verroin onnellinen. Mutta
älä nyyhkytä liian kauan hänen haudallaan. Sillä kaikilla
asioilla on rajansa.
|
| Pudotin
kynän. Ääni tuntui tulevan kohdasta jossa pöytä ja kynä
kohtasivat toisensa.
|
| Olen
maalareista suurin, luonto. Sain taivaan maalattua siniseksi.
Sinistä väriä jäi vielä, peitin sillä perhosten siipiä ja
kukkasia.
|
| Torjuin
päälleni tulevaa unta pesäpallomailalla. Turhaan. Kaksi kertaa
osuin palloon, ja sitten maila putosi kädestäni.
|
| En
ole mato lentämään, mutta olen mato kaivautumaan maahan.
|
| Untuvainen.
Untuvainen. Tuskin tuntuvainen.
|
| Sade
ponnahti pilvestä ulos.
|
| Se
taivutti pellolla olevan viljan lakoon.
|
| Ja
ennen kuin maamies ehti apuun sade livahti pakoon maan rakoon.
|
| Söin
lapsena suolaheinää. Nyt janottaa.
|
| Kahlasin
syvällä lumessa kunnes löysin mantelin.
|
| Kuljen
edes takaisin kadulla. Mainosta suomalaista perunaa: tällaiseksi
tulin kun söin perunoita.
|
| Painin
yksin ongelmieni parissa. Edes painimaton hintaa ei saa
vähentää verotuksessa.
|
| Tietokoneen
piti etsiä minulle tyttöystävä. Löydettyään sopivan tytön
tietokone tulikin mustasukkaiseksi ja hävitti tiedot.
|
| Havis
Amanda, vaikka sydämeni olisi kiveä, se heltyisi nähdessäni
sinut.
|
| Teidän
kunikaallinen korkeutenne, suvaitkaa antaa roponne minulle,
köyhälle kerjäläiselle, sillä kaikkien ihmisten murhe on
yhteinen.
|
| Rakensin
meren rantaan laiturin, että merenneidot voisivat tulla rannalle
kuivattamaan tukkaansa.
|
| Seurusteltuamme
pari vuotta huomasimme, että sydämemme sykkivät samassa
tahdissa. Eikä ihmekään, meillä oli kummallakin samanlainen
sydämentahdistin.
|
| Suurmiehen
patsas muodostui tasaisesta vedenpinnasta. "Niin, tässä
olen esittänyt presidenttimme mieliharrastuksensa sukelluksen
parissa, kertoi taiteilija.
|
| Säveltäessäni
yritin matkia sammakon hyppelyä. Kaikki sammakon reisistä
pitävät gastronomian ystävät kuuntelivat sävellystäni vesi
kielellä.
|
| Puhuit
sielun kuolemattomuudesta. Niin, me ihmiset olemme erilaisia.
Toiset ovat päiväperhosia ja toiset jäävät koko elämänsä
ajaksi koteloasteelle.
|
| Kello
kirkontornissa tai ranteessa pidettävä esine
|
| Kuu
kuukahti hankeen
|
| Kun
kuljin kanssasi, niin eksyin ensimmäistä kertaa keväällä
kukkanurmikkoon.
|
| Ajatusteni
tulvavedessä uivat, jo puoliksi vesijättömaalla, eilisen
muistot, eiliset puistot, eilisten jokien suistot.
|
| Lintu
sukelsi veteen. Se nousi pintaan laiturin luona.
|
| Vaskilintu
sukelsi sementtiin. Se nousi pintaan sementtiin upotettujen
tukirautojen luona.
|
| Mittasin
liikkuvan kappaleen nopeuden. Se liikkui valon nopeudella.
Sammutin taskulampun.
|
| Linja-auton
istuimet on numeroitu. Istuimessani on sitä suurempi numero mitä
kauempana kuljettajasta istun.
|
| Myymälävaras
tuli meille syömään. "Ota lisää ruokaa, mutta älä
varasta tulevaisuuttasi", sanoin. Myymälävaras otti
lautasen mukaansa ja lähti.
|
| Käpristynyt
olemassaolo käpy
|
| Monimuotoinen
pallo.
|
| Appelsiinin
kuoret.
|
| Karamellipaperi.
|